Tutkimuksessa tarkastellaan paikallisen yhteisöllisyyden muotoja, kokemuksia ja merkityksiä ikääntyvän yksilön elämässä. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus pohjoiselta maaseudulta, Taivalkoskelta, ja perustuu 75-vuotiaiden henkilöiden haastatteluihin. Kirjassa paneudutaan yksilön ja paikalliskulttuurin suhteeseen, yhteisöllisiin voimavaroihin ja vuorovaikutteiseen sosiaaliseen tukeen. Taivalkoskelaisten kolmasikäläisten elämä näyttäytyy parhaimmillaan välittämisenä, kiireettömyytenä ja vastavuoroisuutena. Yhteenkuuluvuus ja paikallinen osallistuminen kulkevat käsi kädessä ja kasvattavat yhteisöllisyyttä yksilön ja yhteiskunnan voimavarana. Tutkimus tuo konkreettisen ja paikallisuuteen sitoutuvan lisänsä yhteisöllisyydestä käytyyn teoreettiseen keskusteluun ja syventää näkökulmaa siihen, mitä yhteisöllisyys merkitsee ja tarjoaa silloin, kun puhutaan ikääntymisestä ja yhteisöllisyyden suhteista maaseutumaisessa paikallisessa kontekstissa.
