Tuotetiedot
Sisällissodan jälkeisten vuosien yhteiskunnallinen integraatio Suomessa Sisällissota synnytti valtavan repeämän vastaitsenäistyneeseen Suomeen. Syntyi jako kahteen, valkoisiin ja punaisiin, voittajiin ja häviäjiin. Syntyi suojeluskuntien ja Etsivän Keskuspoliisin kaltaisia valvontakoneistoja pitämään yllä ”valkoista” Suomea. Syntyi työväenluokka, jonka keskeisin kokemus oli sisällissodan häviö, valkoinen terrori ja työväenliikkeen repressio. Toisaalta heti sisällissodan päättymisen jälkeen ajatus ”kansallisesta eheytymisestä” julistettiin lähes kaikkialla tavoitteeksi. Tavoite oli monimutkainen, sisälsi erilaisia ja eriaikaisia prosesseja, uudistuksia, uutta vuorovaikutusta ja tulkintaa suomalaisuudesta ja sen suhteesta muuhun maailmaan. Näkökulman kokonaisuuteen muodostaa maltillinen poliittinen työväenliike, Suomen Sosialidemokraattinen puolue, SDP. Kansalaissovun toteuttaminen saattoi toteutua vain ”valkoisissa” reunaehdoissa. Joka tapauksessa vuoden 1918 kesän työväenliikkeen hävittämisvaatimuksesta siirryttiin nopeasti miettimään yhteiskunnan rakentamisen reunaehtoja. Amnestia oli työväenliikkeen tärkein vaatimus 1920-luvun alussa. Integraatiota lisäävät ja vähentävät prosessit kulkivat alusta alkaen rinnakkain 1920-luvun Suomessa. Kokonaisuudessa tasavallan ja tasa-arvon ristiriita jäi osin ratkaisematta, vaikka SDP sai 1920-luvun taitteessa hämmästyttävän nopeasti läpi useimmat sisällissodan jälkeen asettamansa tavoitteet. Vuosi 1918 muutti tai hajotti nopeasti ja jopa ratkaisevasti itsenäisyyden ja yhtenäisyyden tulkintalinjoja, mutta toisaalta integroitumisprosessi eteni sisällissodan jälkivuosina huomattavasti pitemmälle kuin yleensä on esitetty tai oletettu.
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.