Suuren Pohjan sodan jälkeen Hämeeseen siirretyt ruotsalaissotilaat noin vuoteen 1760

Tuotetiedot

Suuren Pohjan sodan jälkeen syksyllä 1721 Suomeen komennettiin lähes 2400 ruotsalaista sotilasta vahvistamaan ja täydentämään vajaalukuisia suomalaisia maakuntarykmenttejä. Sotilaista lähes 600 sijoitettiin hämäläisiin joukko-osastoihin ja hajautettiin ruotujakolaitoksen periaatteiden mukaisesti Hämeen maaseudulla sijainneisiin rustholleihin ja ruotuihin. Hajautuksesta seurasi, että miesten keskinäinen ryhmäytyminen heikkeni ja suhteet paikallisväestöön korostuivat. Heikki Vuorimies selvitti, miten sotilaiden ja paikallisväestön väliset suhteet kehittyivät, miten sopeutumisprosessi sotilaiden osalta eteni ja mikä osa sotilaista jäi pysyvästi Hämeeseen. Aika, työllistyminen ja perheytyminen Hämeessä osoittautuivat merkitsevimmiksi sopeutumista edistäviksi tekijöiksi. – Tulos on hyvin saman suuntainen kuin tämän päivän muuttajien sopeutumistutkimusten tulokset. Sopeutumista edistävät tekijät ovat siis ajasta riippumattomia, Vuorimies havaitsi. Työllistymistä ja perheytymistä tuki pitkällisen sota-ajan seurauksena syntynyt väestön vinoutunut sukupuolijakauma eli työkykyisen parhaassa naimaiässä olleen miesväestön puute ja naimattomien naisten ja sotaleskien runsaus. Ruotsalaissotilaita, etenkin naimattomia, ryhdyttiinkin varsin pian houkuttelemaan rusthollien ja ruotujen pysyviksi sotilaiksi ja heille tarjottiin mahdollisuus osallistua sodanjälkeiseen jälleenrakennustyöhön. Pitkittynyt oleskelu maaseudun kyläyhteisöissä johti parisuhteisiin, niin laillisiin kuin laittomiin. Lopputulos oli, että 40–45 % ruotsalaissotilaista jäi pysyvästi Hämeeseen, valtaosa jopa siihen kyläyhteisöön, johon sotilas alun perin oli sijoitettu ja josta tämä löysi tulevan puolisonsa. Sakari Topeliuksen myyttinen käsitys puhtaasta Hämeen heimosta, jonka tehtävänä oli vastata suomalaisuuden sekoittumattomuudesta, ei siis saa tutkimuksen tukea. Lisäksi tutkimusaikakauden hämäläisväestön – etenkin alempien sosiaaliryhmien – ruotsinkielentaitoisuus on ollut oletettua laajempi. Vuorimies kumoaa myös aiemmin vallalla olleet käsitykset paikallisiin olosuhteisiin tyytymättömistä ja jopa väkivaltaiseen käyttäytymiseen taipuvaisista ruotsalaissotilaista. Tuloksia voidaan hyödyntää muihin maakuntiin siirrettyjen ruotsalaissotilaiden, mutta myös modernin ajan siirtolaisten ja tämän päivän maahanmuuttajien sopeutumisprosesseja tarkasteltaessa.