Reikäleipä : eli Toivo on ainoa uskontoni

Tuotetiedot

Sirkku Peltolan rakastettu näytelmäsarja – teatrologia – suomalaisen elämänmenon muutoksesta saa nyt viidennen osansa. Itsenäinen tarina elää samat henkilöhahmot kuin Suomen hevonen, Yksiöön en äitee ota, Lämminveriset ja Hevosten keinu. Kotalan perhe on palannut kerjuukierrokseltaan Keski-Euroopasta juurilleen eli räsähtämässä olevaan tupaansa. Ydinperheessä yhtä pitävät Aili ja hänen keski-ikäiset lapsensa Jaana ja Kai. Suvun vanhin, eli Äite asuu Ladassa, koska haluaa rauhaa ja yksityisyyttä, ja koska pandemian pelko on jämähtänyt olosuhteeksi. Bonuksena perheen idylliin palaa Lassi Kotala. Ulkorakennuksen saunasta löytynyt Lassi on valmis aloittamaan vanhan ihmissuhteensa Ailin kanssa, uusin ja entistä epätoivoisimmin kujein. Reikä näytelmän nimessä viittaa moneen. Toki myös reikään, joka on porattava keinun jalkaan. Reiän läpi, kun vedetään pajunvitsa, se kuoriutuu. Kuoritusta pajusta on tarkoitus askarrella pajutuotteita ja näin ollen perustaa pajutila, yritys, vakaa elanto. Reiästä riippuu leipä, ilman porakonetta ei synny reikää. Lassi uskaltaa reiästä unelmoida silläkin uhalla, että ”köyhän leivässä se reikä on aina ollu merkittävämpi kun itte leipä”. Reikään voi myös ihminen itsensä, kuin suonsilmään kadottaa. Siitä aukosta meidät pelastaa vain toivo ja sen selässä keikkuva pikkuruinen nauru, jonka Äite jälkipolvilleen testamenttaa: ”Kantakaa sitä naurua. Kantakaa, vaikka väsyisitte. Kantakaa hellästi sylkystä sylkkyyn, hoivaten saatellen. Ja kun teitin kätenne vapisee ja sylinne jäähtyä alkaa, niin jättäkää se nauru lapsille. Opettakaa niitä kattoon paikkojen ja aikojen ohi. Kauas. Sitte nekin aina jaksaa paremmin kuoria perunoita, perata kalaa ja riisua lapseltansa lumiset tumput.” Reikäleipä on kreisikomedia maaseudun olevaisuudesta, karhean maanläheinen mutta nykyaikainen kertomus Suomestamme. Kotaloiden kanssa ei aika käy pitkäksi! Akateemikko Sirkku Peltola on yksi Suomen eniten esitetyistä näytelmäkirjailijoista ja menestyksekkäimmistä ohjaajista. Hän on saanut lukuisia kotimaisia näytelmäpalkintoja ja teatterit ympäri Suomen esittävät ahkerasti hänen tuotantoaan. Peltolan näytelmiä on esitetty paljon myös ulkomailla. Peltolan teokset käsittelevät terävästi nykymaailmaa, yhteiskunnallisten muutosten pyörteissä paikkaansa etsiviä ihmisiä ja arkielämän omituisuuksia. Peltolan hahmot ovat hulvattomia ja karikatyyrinomaisia mutta kuitenkin verta ja lihaa, inhimillisiä eläviä olentoja; samaan aikaan koomisia ja traagisia niin kuin ihmiset tosielämässäkin. Dialogi on monitasoista, kepeää ja ilmavaa, mikä antaa näyttelijöille paljon tulkintamahdollisuuksia. Peltola käyttää näytelmissään kieltä rikkaasti: nykyslangi ja eri murteet sekä arkipuheen rytmien ja sävyjen vaihtelu tuovat oman ainutlaatuisen lisänsä ilmeettömän realismin ja hienovaraisen groteskin välillä leikittelevään dialogiin. Peltolan näytelmissä kitkerän hauskat arkielämän absurditeetit nostetaan esille taidokkaasti ja terävästi. Palkintoja mm. Suomi-palkinto 2005, Olavi Veistäjä -palkinto 2005, Lea-palkinto 2001.