Rajalinja

Tuotetiedot

Kolmekymppinen Liine jättää ahdistavan parisuhteensa kaupunkiin ja vetäytyy sukutilalle Etelä-Viroon potemaan eroaan ja miettimään elämäänsä. Ympärillä on täysi kesä: vuohenputket rehottavat, muurahaiset kiipeilevät pioneissa, paskakärpänen toikkaroi huussin seinällä ja läkähdyttävä helle vaihtuu kaatosateeseen. Maalaisidylliä häiritsevät viereiseltä NATO-armeijan harjoitusalueelta kantautuvat räjähdysten ja sarjatuliaseiden äänet. Sota Ukrainassa jatkuu, ja harjoitusalueen laajentuminen uhkaa hävittää suvun maatilan tieltään. Kyläkauppareissulla näkyy tienvarsien ojissa ryömiviä sotilaita. Pienoisromaani Rajalinja kertoo yhden kesän pituisen selviytymistarinan ja laajenee samalla kertomukseksi virolaisten kyvystä selviytyä mahdottomissakin olosuhteissa. Liinen lapsuusmuistoista ja suvun kesäpaikkaan kätketyistä tarinoista avautuvat maan lähihistorian vaiheet, joissa rajoja vedettiin ja puolustettiin yhä uudelleen. Liine etsii paikkaansa sinnikkäiden naisten ketjussa menneen ja tulevan ristitulessa. Hänen kehostaan tulee sotatanner, jolla käydään ratkaisevat puolustustaistelut naisen itsemääräämisoikeudesta ja koskemattomuudesta. Vuonna 1986 syntynyt Carolina Pihelgas on virolainen kirjailija, kääntäjä ja kirjallisuustoimittaja. Hän on opiskellut uskontotieteitä ja antropologiaa ja valmistunut maisteriksi Tarton yliopistosta. Pihelgas asuu Tartossa ja työskentelee toimittajana. Häneltä on julkaistu seitsemän runokokoelmaa ja hän on kääntänyt kirjallisuutta useista kielistä. Rajalinja on hänen toinen romaaninsa, ja se voitti vuonna 2025 Viron naiskirjallisuuden seuran palkinnon ja oli myös ehdolla Viron kulttuurirahaston proosapalkinnon saajaksi. Teoksen on virosta oivallisesti suomentanut tietokirjailijanakin tunnettu Anniina Ljokkoi, joka on aiemmin suomentanut muun muassa Valdur Mikitan tuotantoa. ”Carolina Pihelgas osuu ajan hermoon, puhuttelee sekä intiimillä että yhteiskunnallisella tasolla ja sitoo nämä tasot poeettisesti vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Rehellisyyden ja toden vaikutelmaa vahvistaa se, että teos on kuin yhdeltä istumalta kirjoitettu. Pihelgas hallitsee taidokkaasti kieltä, hän sekoittaa erilaisia tyylejä ja pitää jännitettä yllä, vaikka tekstissä on hyvässä mielessä säilynyt tietty luonnosmaisuus. Intohimoa ja kipua ei ole hiottu ylen määrin kirjallisiksi eikä rakenne ole liian sommiteltu. Voi tietysti olla, että tämä vaikutelma syntyy juuri hienovaraisesta, vaivihkaisesta muotoilusta.” – Priit Põldma, Looming 6/2024. ”Alat lukea ja sivut alkavat kääntyä kuin itsestään etkä voi lopettaa kesken. Kirja on juuri sopivan pituinen, mitään ei puutu eikä mitään jää yli. Carolina Pihelgas menee syvälle, katsoo pohjaan saakka, on rohkea ja päättäväinen eikä jätä mitään puolitiehen. Päähenkilönä on nainen, joka viettää kesän yksin maalla yrittäen rakentaa itsensä uudelleen pitkäaikaisen, henkistä väkivaltaa sisältäneen suhteen jäljiltä. Suhteesta irtautuminen tuo mukanaan tunnepaletin: vihan, pelon, surun, haikeuden, ja välillä myös ilon, helpotuksen ja vapautumisen tunteet. Teksti auttaa lukijaakin monen abstraktimman tunteen, kuten epävarmuuden, ymmärtämisessä.” – Piret Põldver, Sirp 9.2.2024.