Pohjanpystykorva 50 vuotta Suomessa

Tuotetiedot

Pohjanpystykorvan juhlakirjassa on koottu rodun erikoislaatuinen tarina asiantuntevasti taustoitettuna yksien kansien väliin. Juhlakirjan laaja tekijäkaarti tarkastelee monipuolisesti pohjanpystykorvien jalostustoimintaa, kasvattajatyötä, käyttö- ja näyttöominaisuuksia monen muun mielenkiintoisen teeman ohella. Pohjis on paitsi huippupalkitseva harrastuskaveri myös hauskaa seuraa, kuten kirjaan kootut kaskut todentavat. Kaikenriistankoirana tunnettu pohjanpystykorva lukeutuu maamme alkuperäiseen ikivanhaan koirakantaan. Arkeologisten tutkimusten perusteella tiedetään, että pienikokoinen ja rakenteeltaan pystykorvainen koiratyyppi eleli Suomen alueella jo kivikaudella pyyntiyhteisöjen elintärkeänä kumppanina. Onkin syytä korostaa, että tämä pystykorvatyyppi on tyypillinen lähinnä ns. suomalaisille heimoalueille. Pystykorvien merkitys eräkulttuuriperinnöllemme selviää myös varhaisista historiallisista lähteistä. Koiratyyppi levisi Ruotsiin suomalaisen uudisasutuksen mukana ja viime sotiemme aikana. Kun suomenpystykorvan suosio kasvoi sotien jälkeen, maatiaispystykorvat alkoivat vähentyä. ”Itse yllätyin, kuinka kauan maatiaiskoirat säilyttivät asemansa tärkeimpänä metsästyskoirana Pohjois-Suomessa. Aikaisemmin samasta maatiaiskoirakannasta jalostettua suomenpystykorvaakaan ei juurikaan rekisteröity Lapissa ennen sotia. Tiettävästi esimerkiksi Rovaniemellä ensimmäinen suomenpystykorva rekisteröitiin vasta vuonna 1940”, kertoo kirjatyöryhmän puheenjohtaja Hannu Hämäläinen. Pohjanpystykorva on erityislaatuinen koirarotu nuoruutensa takia. Ruotsissa vuonna 1967 perustettu rotu on perimältään yksi monimuotoisimmista koiraroduista maailmassa. Meillä paikkatakiksi ja lehmännahkaksikin nimitetyn suomenpystykorvan serkun ja karjalankarhukoiran pikkuserkun taival rotukoiraksi Suomessa oli kivikkoinen. Estääkseen luvattoman maatiaispystykorvien myynnin Suomesta Ruotsiin ja lisätäkseen rekisteröintejä Ruotsin Kennelklubi teki 1972 virallisen yhteistyöaloitteen Suomen Kennelliitolle. Tähän aloitteeseen Suomen Kennelliitto viimein lämpeni. Kennelliittomme hyväksyi rotumääritelmän ruotsalaisten rotumääritelmän pohjalta ja rodun nimeksi tuli norrbottenspetsin suomenkielinen käännös pohjanpystykorva. ”Kotimaiset pystykorvarotumme ovat yhteistä alkuperää ja kuuluvat itäisiin metsästyspystykorviin. Vaikka nykyrodut edustavat oman jalostushistoriansa muokkaamaa kapeaa otosta vanhoista maatiaiskannoista, ne ovat samalla osa pitkää historiallista jatkumoa, josta on syytä olla ylpeä. Suomalaisilla on erityisvastuu pohjanpystykorvasta rotuna. Ei vain siksi, että suurin osa pohjanpystykorvan maailman kannasta elää Suomessa, mutta myös sen historiallisen alkuperän ja kulttuuriperinnön takia”, toteaa genetiikan tutkija ja tutkimusjohtaja Jaakko Pohjoismäki, joka toimi juhlakirjatyöryhmän tieteellisenä asiantuntijajäsenenä.