Pelastaja : oikeaksi kirjailijaksi

Tuotetiedot

TIMO MONTONEN KORREHTUURI: KOOTUT, KORJATUT JA KOMMENTOIDUT TEOKSET 1 HÄRSKIÄ SILMÄÄ: ESIKOISKIRJAILIJAKSI 2 TUHAT AJATUSTA: OMAN ELÄMÄNSÄ KIRJURIKSI 3 HENKI OIKEALLA HETKELLÄ: KIRJOITTAMISEN OPETTAJAKSI 4 KOLME MAAILMAA: PARKINSON-AKTIVISTIKSI 5 PELASTAJA: OIKEAKSI KIRJAILIJAKSI 6 JOKU MUUKIN KUIN POIKANI: TOIMITTAJAKSI HAISTATTELUNI KUMPUSI TIEDOSTAMATTOMAN UUMENISTA Nyt kun Timo Montonen julkaisee kootut teoksensa, olisi väärin kysyä, että mikä siinä on hyvää, mikä huonoa, ja mitä jättää pois. Oikea vastaus on ymmärtää Montosen perimmäinen luonne ja päämäärä. Hän on kirjailija ja hän käsittelee itseään ja aiheitaan näissä kansiin kootuissa kirjoituksissaan tavalla, jossa kaikki kuuluu mukaan. Luoja luo maailman, lapsi rakentaa leikkinsä ja Timo Montonen katsoo taakseen ja kerää kirjoittamansa yhteen. Kirjailija Mika Terho Korrehtuuri 1-6: Kootut, korjatut ja kommentoidut teokset kokoavat teemoittain yhteen julkaisuja, kaunokirjallisia teoksia, tietokirjoja, artikkeleita, lehtijuttuja ja sosiaalisen median päivityksiä. Timo Montonen kommentoi tuotantoaan loppuviitteillä, joissa kertoo teosten synnystä, vastaanotosta ja asemasta tuotannossa. Korrehtuurin 5. osa Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi esittelee kirjoittamista ja kirjailijuutta käsitteleviä kirjoja, Luettavana ovat teokset Eturivin kirjailija (2015), Kirjailijan astalo (2018), Julkaisemattomien kirjojen kirjasto (2020) ja Kirjailijan elkeitä (2022). Lisäksi omana osiona Kirjailijoita esitellään kirjailijoita, joiden kanssa Montonen on tehnyt yhteistyötä tai jotka ovat muuten koskettaneet häntä. Keskiössä on kirjailijan työ. Identiteetistä on paljolti kyse, siitä kuka minä olen. On kyse rooleista, siitä mikä minä olen. Ja on kyse minäkuvasta, siitä kuinka minä olen minä ja kuinka näyttelen kaikki roolini. Timo Montonen kirjoittaa esipuheessa: Ei ole ollut silmiinpistävää eroa, olenko vakavin mielin kirjoittanut esikoisteostani Sinisilmää Merihaassa upouudessa opiskelija-asunnossamme vailla muuta työsuhdetta kuin ajoittainen äitini auttaminen Hakaniemen hallin ja torin kukkamyymälöissä tai olenko kirjoittanut toista romaaniani Kahtatoista aamua Karjaalla 90-luvun alun lamaa hyväksikäyttäen vailla pelkoa pakkotyöllistymisestä. – – Aina toimeenpanevana voimana on ollut sama itsestä kumpuava pitelemätön luovuus, pakko loihtia mielessä nähty konkreettisiksi sanoiksi, kuviksi, teoiksi.