Monikasvoinen suvaitsevaisuus : Yritys ymmärtää suvaitsemisen ja suvaitsemattomuuden syvempää olemusta

Tuotetiedot

Nykyaikainen suvaitsevaisuuskeskustelu, joka käsittelee muun muassa maahanmuuttoa, uskontojen ja seksuaalisten suuntauksien moneutta, perustuu pinnalliseen ja jäsentymättömään käsitykseen suvaitsevaisuudesta. On olemassa vain muutamia suvaitsevaisuuden vaatimuksia, jotka voidaan ymmärtää universaaleina ja maallisessa mielessä pyhinä ja joita suvaitsevaisuuden nimissä velvoitetaan heti tukemaan. Ne on usein esitetty paradoksaalisesti kieltojen muodossa. Oikeastaan suvaitsevaisuudessa on kuitenkin kyse niistä positiivisista arvoista, joita suuret kulttuuriuskonnot edustavat, ja jotka tulevat esiin esimerkiksi Vuorisaarnassa ja Mooseksen laissa, mutta myös hindulaisuuden, buddhalaisuuden tai konfutselaisuuden keskeisissä opinkohdissa: kielto varastaa, valehdella tai tappaa, uskollisuus kumppania kohtaan, toisten kadehtimisen välttäminen, vanhempien kunnioittaminen. Myös useimmissa kulttuuriuskonnoissa esiintyvä kultainen sääntö (älä tee kenellekään mitään sellaista, jonka kohteeksi et itse halua joutua) edustaa samaa universaalia suvaitsevaisuutta. Kaikki muut suvaitsevaisuuden vaatimukset ovat vain mielipiteitä. Niiden taustalla on konflikti kahden ryhmän välillä, jossa toinen on osoittautunut vahvemmaksi, eikä niiden perusteella tulee syyllistää ketään. Yhteiskunnissa näiden mielipiteiden suhteen on etsittävä kompromissia: joko niin, että niitä vain suvaitaan tai että niitä pidetään toisten asenteiden kanssa samanarvoisina. Suvaitsevaisuudelta voidaan vaatia enemmän kuin vain sanallista vakuuttelua. Jokaista hyväksyntää vaativaa totuutta on syytä tarkastella monelta puolen, myös näkökulmasta, joka on aivan vastakkainen omallemme. On siis etsittävä hyviä vihollisia, jotta ainakin ymmärtäisimme mistä toisen vaateissa on kysymys – vaikkemme niitä itse täysin hyväksyisikään. Vertailut Euroopan ulkopuolisten kulttuurien suvaitsevaisuuden ja oman arvomaailmamme välillä ovat muilta osin vaikeita, jolleivat keinotekoisia. Kouluttautuminen suvaitsevaisuuteen ei tule olla vain helppoa, vaan sen olisi syytä sisältää myös haasteita ja vastuksia. Ennakkoluulo on moniselitteinen käsite. Se on ennakkokäsitys, joka voi olla täysin valheellinen, mutta se voi olla ennakkokäsitys, joka sisältää toden aineksia tai on kokonaan totta. Aikamme ei ole vain suvaitsevainen. Kun tarkastelee modernin henkisen ihmisen kykyä sietää, rakastaa ja suvaita kanssaihmisiä, jättää se paljon toivomisen varaa. Suvaitsevaisuudessakin on oltava mukana rakkautta. Surullisen muistutuksen suvaitsemattomuuden voimasta antaa suvaitsevaisuuden naamiopukuun pukeutunut wokismi. Kirjassa käsitellään myös esimerkinomaisesti Elsassin kohtaloa, jossa suvaitseva ranskalaisuus muuttuu vastustajankin voimasta suvaitsemattomuudeksi. Suomenruotsalaisten kohtalo Suomessa taas paljastaa, että pahimmatkin mielipidekiistat voidaan voittaa. Moderni kilpaurheilu paljastaa, kuinka sosiaalistava, demokraattinen ja suvaitsevaisuutta edistävä elämänalue voi rappeutua, kuitenkin säilyttäen samalla jotakin perimmäisestä arvostaan. Kirjassa pohditaan myös kuvataiteen mahdollisuutta puolustaa suvaitsevaisuutta. Tarmo Kunnas on toiminut kirjallisuuden professorina Jyväskylän ja Sorbonnen yliopistoissa. Hänen kirjojaan on julkaistu useilla vierailla kielillä ja tuotannossaan hän on käsitellyt mm. Nietzschen filosofiaa, rakkautta, pahuuden olemusta, kotiseudun ideaa ja eurooppalaisen älymystön ja fasismin suhteita. Hän on toiminut Suomen Ranskan Instituutin ensimmäisenä johtajana vuosina 1990–1995.