Milon puolesta

Tuotetiedot

Oikeuspuheet ovat Marcus Tullius Ciceron tärkeintä ja herkullisinta tuotantoa, mutta niistä on suomennettu vain muutama ja nekin kauan sitten. Kuuluisaa puolustuspuhetta Milon puolesta (Pro Milone) ei ole aiemmin ollut saatavilla suomeksi. 18. tammikuuta 52 eKr. kaksi seuruetta kohtasi toisensa Roomasta kaakkoon johtavalla Via Appialla noin 20 kilometrin päässä Roomasta. Kello oli noin 13.30. Vaikka kenenkään oli sitä vaikea myöhemmin uskoa, kohtaaminen oli silkkaa sattumaa. Siinä kohtasi kaksi katkeraa kilpakumppania, kaksi politiikan voimahahmoa, jotka olivat molemmat ehdolla pian toimitettavissa vaaleissa, vaikkakin eri virkoihin. Publius Clodius Pulcher oli skandaalinkäryinen populisti. Titus Annius Milo oli ylempien säätyjen vankka ja väkivaltainen tukija. Heidän kiistansa oli yksi näytös Rooman vuosisataisessa kamppailussa, jota kävivät aristokratiaa puolustaneet optimaatit (lat. optimates) ja kansanpuolueen edustajat (populares). Miesten välinen vihanpito oli värittänyt vuosia, jotka jäisivät sortuvan tasavallan viimeisiksi. Kumpikaan ei matkustanut yksin. Milolla, joka kulki vaunuilla, oli mukanaan vaimonsa ja yli 300 aseistettua orjaa, joista osa oli gladiaattoreita. Ratsain liikkuvalla Clodiuksella puolestaan oli henkivartiona ainoastaan 26 orjaa. Syntyi taistelu, jossa lähes koko Clodiuksen seurue sai surmansa. Clodius itse haavoittui, mutta pääsi pakenemaan läheiseen majataloon. Milon joukot tunkeutuivat hänen käskystään majataloon, raahasivat Clodiuksen kadulle, tappoivat tämän ja jättivät ruumiin lojumaan niille sijoilleen. Tapahtumasarja johti omalaatuiseen oikeusjuttuun, joka päättyi yhteen oikeushistorian suurista puheista. Miloa puolustamaan valikoitui kolme optimaattien parasta juristia johtotähtenään tuon ajan johtava puolustusasianajaja Marcus Tullius Cicero. Ciceron sitoi Miloon paitsi kiitollisuudenvelka myös poliittinen liittolaisuus ja jaettu viha Clodiukseen. Oikeudenkäynnissä puolustuksella oli aikaa kolme tuntia, jotka Cicero käytti yksin. Puhetta pidetään yhtenä Ciceron parhaista, vaikka hän hävisi. Alkuperäinen puhe ei ole sellaisenaan säilynyt meille. Tässä kirjassa on Ciceron puolustuspuheestaan myöhemmin itse julkaisema versio, jonka suomentaja Johannes Koskenniemi on taustoittanut laajalla johdannolla ja täydentänyt tarpeellisilla selityksillä.