Itsekkyydestä

Tuotetiedot

Francois de la Rochefoucaud’n (1613-1680) maksiimit ovat länsimaisen aforistiikan klassikkoja, parhaimmillaan kuin miniatyyriromaaneja, joissa yhteen virkkeeseen kiteytyy kokonainen elämäntarina, oikullinen tapahtumasarja, karikatyyri tai säälimättömän tarkka muotokuva ihmisen surkuhupaisasta luonteesta. Kiittämätön hänkin, jonka kiittämättömyyteen hyväntekijä on suurempi syyllinen kuin hän itse. On sellaisia, jotka eivät koskaan rakastuisi, elleivät olisi kuulleet puhuttavan rakkaudesta. Äly ei pysty pitkään näyttelemään sydämen osaa. Hulluus seuraa meitä kaikkina ikäkausina, jos joku vaikuttaa viisaalta, se johtuu vain henkilön iän, varallisuuden ja hulluuden sopusuhtaisuudesta. On häpeällisempää epäillä ystäviään kuin tulla petetyksi. Pöyhkeä hakee aina hyvitystä eikä menetä mitään edes turhamaisuudesta luopuessaan. Uskollisuus rakkaudessa on alituista uskottomuutta, joka saa sydämen kiintymään vuorotellen rakastetun eri piirteisiin suosien milloin yhtä, milloin toista. Uskollisuus on vain yhteen henkilöön sulkeutunutta uskottomuutta. Sampsa Laurisen suomennos päivittää pian 100-vuotiaan edeltäjänsä, jonka J. V. Lehtonen laati vuonna 1924. Särmikäs esipuhe valottaa Rochefoucaud’n herttuan aikaa, elämää ja persoonaa.