Luomukaivurin kesä

Tuotetiedot

ERÄNEUVOS YLLÄTTÄÄ. Kuopiolainen metsänhoitaja ja eräneuvos Pekka Reinikka 93 v. tunnetaan monipuolisena erävaikuttajana. Elämäntyönsä hän on tehnyt Metsähallituksessa virkistyspalveluiden johtotehtävissä sen eteläisen ja itäisen Suomen mailla ja vesillä. Hänet tunnetaan myös tuotteliaana kynäilijänä, jonka kynän alta on syntynyt 18 eräkirjaa ja satoja niin ikään lähinnä eränkäyntiin liittyviä lehtikirjoituksia ja kolumneja. Hänen kirjojansa ja tekstejään on julkaistu käännettynä myös Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa. Nyt Reinikka todella yllättää lukijansa oikein kunnolla olemalla myös – mökkihöperö! Hän näet huomasi joskus 1980-luvulla vastoin kaikkia ennalta oletuksia omistavansa yhdessä Anelma-vaimonsa kanssa sähköttömän saaren, jossa ennen sotia rakennettu joka puolelle niin kallellaan oleva asuintalo, että kun laittoi siinä jonkin paikan vaateriin, niin se pisti heti silmään. Pihapiirikin niin metsittynyt ja puskittunut, että kuistilta näki vain vaivoin rantaan, vaikka matka ei ollut kuin kehno kivenheitto. Niistä aineksista he yhdessä rakensivat kukkaisparatiisin kymmenine erilajikkeisine pensasruusuineen ja satoine ja taas satoine perennoineen ja kesäkukkineen, kun laskee jokaisen yksittäisen kukan erikseen. Pekan osuus paratiisin rakentamisessa on ollut Anelman silmäin alla ”luomukaivurina” lapiopelissä ilman konevoimaa möyriä maata ja kaivaa istutuskuoppia ja reunaojia. Hän rakensi saareen omin käsin myös talviasuttavan puolensadan neliön höylähirsimökin ulkopuolista apua vain piippuhormin muurauksessa sekä kurkihirren nostossa. Viimemainitun hän olisi voinut kyllä yksikseenkin tehdä, mutta harjannostajaisia olisi ollut liian itsekästä vain vaimon kanssa kahdestaan juhlia, joten hän kutsui nostoon mukaan pari ystäväänsä. Luomukaivurin kesässä Pekka kertoo sujuvalla ja ilmeikkäällä kielellä heidän paratiisinsa synnystä ja mukavasta hellekesästä siellä ottaen kantaa myös ympäröivään yhteiskuntaan sekä tässä ja nyt että takaumina. Hän vinkkaa myös – kuinkas muuten! – mistä muikku helteillä löytyy. Pekka kirjoitti kaivurimuistelmansa heti tuoreeltaan hellekesällä 2010 kertomuspäiväkirjaksi, mutta kirjoitus jäi lojumaan pöytälaatikkoon, kun päällimmäisenä oli eräkynäily. Anelman menehdyttyä vuosi sitten heidän hitusta vaille 74 yhteisen vuoden jälkeen Pekka viimeisteli surutyönä tekstit. Ne ovat hänen syvä ja vilpitön rakkaudentunnustuksensa Anelmalle. Aamulla vaimo kertoi valvoneensa yöllä ja miettineensä, millainen Ison Kirjan paratiisi oikein on. Mitä pitempään hän oli miettinyt, sitä enemmän se oli alkanut muistuttaa mökkimme pihapiiriä, kuitenkin sillä erolla, että oikeassa paratiisissa polut on reunustettu jalokivillä, meillä vähän vaatimattomammin istutuskuopista ja reunaojista kertyneillä kivenmolkoilla.