Lastensuojelun alkuarvioinnin vaikutukset vanhempien näkökulmasta

Tuotetiedot

Johanna Hietamäki tutki väitöskirjassaan lastensuojelun uusille asiakkaille tehtävää alkuarviointia vanhempien näkökulmasta. Alkuarvioinnissa arvioidaan lapsen tilannetta ja vanhempien mahdollisuuksia huolehtia hänestä sekä sitä, onko perheellä tarvetta olla lastensuojelun asiakkaana. Tutkimuksen perusteella lastensuojelutyöstä muodostuu kuva, jossa onnistuminen on epäonnistumista tavallisempaa. Kyselytutkimukseen vastanneista 177 vanhemmasta vähän yli puolet kertoi heidän perheensä tilanteen muuttuneen paremmaksi alkuarviointityöskentelyn johdosta ja suurehko osa vanhemmista koki, että heillä ja sosiaalityöntekijällä oli samanlainen näkemys perheen tilanteesta. Avoimuus auttaa pelon voittamisessa Kaikilla tutkimukseen osallistuneista vanhemmilla ei ollut myönteisiä kokemuksia lastensuojelun alkuarvioinnista. Lisäksi jotkut vanhemmat kokivat perheen tilanteen muuttuneen vain huonompaan suuntaan. Vanhemman alussa lastensuojelutyötä kohtaan kokema pelko saattoi hälvetä hyvän työskentelyn tuloksena. Sosiaalityöntekijän on tärkeä kertoa vanhemmille avoimesti alkuarviointityöstä ja lastensuojelutyöstä laajemminkin. Hyvä ja avoin suhde työntekijän kanssa on avaintekijä työskentelyn onnistumiselle. Perheen voimavarat esiin Lastensuojelutyön ajatellaan helposti olevan pelkästään perheiden kielteisiin asioihin keskittyvää työskentelyä. Näin voi toki tapahtuakin. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että pelkästään ongelmiin keskittyvällä lähestymistavalla ei saavuteta toivottuja muutoksia. Lastensuojelutyössä on erittäin tärkeä tarkastella perheen voimavaroja. – Voimavarojen eli perheessä olevien hyvien asioiden tarkastelu avaa tietä vaikeiden asioiden käsittelylle. Lastensuojelutyössä ollaan aina hyvin arkojen asioiden äärellä. Ilman pelon tunnettakin oman perheen tilanteen arvioiminen tuntuu todennäköisesti voimia vaativalta asialta, Hietamäki kuvailee. Sosiaalityöntekijät tapaavat lapsia liian vähän Vanhemmat suhtautuvat myönteisesti siihen, että sosiaalityöntekijä tapaa heidän lapsiaan. Vain harva vanhempi vastusti sosiaalityöntekijän keskusteluja lapsen kanssa. Monet vanhemmat jopa toivoivat, että sosiaalityöntekijä olisi keskustellut enemmän heidän lapsensa kanssa. Sosiaalityöntekijät tapasivat vain joka neljännen perheen lapsen kahden kesken. Toisaalta tämä on iso muutos aikaisempiin työtapoihin, jolloin sosiaalityöntekijät tapasivat lapsia selvästi harvemmin. Isät jäävät työskentelyssä lapsiakin vähäisemmälle huomiolle. Lastensuojelutyö on vaativaa työtä. Sosiaalityöntekijät tarvitsevat riittävästi aikaa lasten, nuorten ja vanhempien hyvään kohtaamiseen. Aluehallintovirastot valvovat lastensuojelutyötä. Valvonnassa on syytä kiinnittää alkuarvioinnin aikarajojen lisäksi huomiota riittäviin tapaamisten määriin ja työskentelyn latuun. Alkuarviointityöskentely voi herättää vanhemman arvioimaan perheen tilannetta lapsen kannalta ja saada aikaan myönteisiä muutoksia.