Tuotetiedot
Tamperelaisen Solina Riekkolan (s. 1986) esikoisteos tuo omaperäisen ja absurdin maustesekoituksensa kotimaiseen nais- tai tyttörunouteen. Se on tuore ja humoristinen pyrkimys kuvata parisuhteen mahdottomuutta. Näiden proosarunojen naiskertoja ei tahdo kesyyntyä tai juurtua paikoilleen vaan rehevöityä; kasvattaa limojaan ja venyä loputtomiin. Olen ainavihanta. Kuusi tai muratti, nahkeatukkainen sianpuolukka. Pehko kihartuu latvasta, syyt ovat hormonaaliset. Istuin linja-autossa ja huomasin, että olemme lihaseuloja. Päissämme on onteloittain autiota tilaa! Meissä on hammaskiveä kuten puussa kääpää, ja pisamien mielivalta levittäytyy hartioille. Ranteita kolottaa, sitten rustoja. Kipu kasvaa kaulaan ja kukkii siinä. Mieltään ei voi hallita, eikä käsiään. Huulipuna versoaa leualle ja hengettömät varisevat. Onko jakauksella todella väliä? Keskellä vai sivussa. Pinni, ei pinniä, rusetti? Pikkusormeni ei tottele minua ja vieraus leviää koko käteen.
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.