Kädet, joiden kautta olen kulkenut

Tuotetiedot

Annariitta Linjaman (s. 1970) Kädet, joiden kautta olen kulkenut, on valtakunnallisen, esikoisrunoilijoille suunnatun Runo-Kaarina-kilpailun vuoden 2018 voittajateos, jota palkintoraadin puheenjohtaja, kirjailija Kari Levola kuvaa seuraavasti: Annariitta Linjaman runous on hämmentävällä tavalla ehyttä ja haurasta yhtaikaa. Runo on prosessissa, kudosta, jossa tummienkin sävyjen kautta kuljetaan mahdollisia valoja kohti. Harvoin näkee esikoiskokoelmaa, josta Linjaman teoksen tavalla nousee tekijänsä omin ääni, runoilijan kypsä ja vaikuttava kosketus. Runo-Kaarina-kilpailua on järjestetty vuodesta 1994 alkaen, ja tälläkin kertaa siihen osallistui yli 200 kirjoittajaa.

Annariitta Linjama kertoo kirjoittamisen olleen hänelle tapa jäsentää maailmaa pienestä pitäen, ja hän kirjoittaakin melkein päivittäin. Ajatuksia ja tunteita herättävät niin karmeat uutiset kuin lähipiirin tapahtumatkin. Kun jokin ajatus tai tunne kasvaa mielessäni niin suureksi, etten pysty sitä enää muuten käsittelemään, kierrän tunteen auki ja kirjoitan siitä, niin, että sen voi nähdä, Linjama kertoo. Toisinaan prosessi on valtavan hidas, toisinaan hieman mutkattomampi. Suomen kielessä hienointa on se, että asiat voi sanoa niin loputtoman monella tavalla. Toisinaan hion yhtä säettä kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, ja silti, juuri se säe saattaa jäädä runosta kokonaan pois. Sanojen loksahtaminen lopulta kohdalleen kuitenkin palkitsee: Suurimman onnistumisen tunteen herättää se, kun saa yhteen lauseeseen mahtumaan kokonaisen tarinan tai suuren tunteen. Sillä hetkellä ajattelen, että se voisi ehkä herättää muissakin ihmisissä jonkinlaisia väristyksiä.

Kyllähän se väistämättä ajautui hieman alakuloisille vesille, luonnehtii Linjama esikoiskokoelmaansa. Vaikka runojen tunnekirjo ulottuu laidasta laitaan, nousee yksi tunne kirjoittajalle itselleen ylitse muiden: Siinä kuuluu suru. Isäni kuoli syksyllä 2016, ja teksteissä ovat läsnä pelko ja suru ja toisaalta kaiut lapsuudesta. Oli helppoa mennä runoissa kuusen alle piiloon ja surra isää. Linjaman musiikkisuvun yllättänyt äkillinen kuolema oli se, joka lopulta sai Annariitan panostamaan kirjoittamiseen tosissaan ja esimerkiksi saattamaan kokoelmansa kilpailuvalmiuteen: Isän lähdettyä tajusin aivan konkreettisesti, että omat haaveensa täytyy toteuttaa. Olen sen tavallaan isälle velkaa. Jokainen kuitenkin löytää Linjaman runoista omat tarinansa, omat järkyttävät uutisensa ja omat lohdullisemmat säkeensä. En dokumentoi todellisia tilanteita tai hetkiä. Lähtökohtana on aina oma tunne tai ajatus, jonka ympärille olen synnyttänyt tarinan. Toivon, että kokoelma, yksittäinen runo tai jopa yksittäinen säe herättäisi lukijassa jonkun tunteen tai ajatuksen. Silloin voisin ajatella, että tekstini on tehnyt tehtävänsä, enkä ole kirjoittanut turhaan.

Linjama asuu kuopuksensa kanssa Tampereella Näsijärven rannalla ja nauttii hetkistä lastensa kanssa sekä luonnosta ja valokuvauksesta. Hän opiskelee Tampereen yliopistossa informaatiotutkimusta ja interaktiivista mediaa ja työskentelee sihteerinä. Luovaa kirjoittamista hän on opiskellut muun muassa Viita-akatemian kolmivuotisessa kirjoittajakoulussa, ja hän kirjoittaa säännöllisesti elämästä ja ihmisistä, ettei unohtaisi.