Tuotetiedot
Lentolaivue 16 operoi talvisodassa Laatokan koillis- ja pohjoispuolella täysin vanhentuneella lentokalustolla, sillä Riponit ja Junkersit alkoivat jo olla kymmenen vuotta lentäneitä. Näillä koneilla ei ollut mitään asiaa ilmaan kirkkaalla säällä hävittäjävaaran vuoksi. Pilvisellä säällä ja yöaikaan tiedustelulennot saatiin kuitenkin tehtyä. Jatkosodan ajan laivueella edelleen vanhentunutta kalustoa: 1. lentueella Gladiatorit, 2. lentueella Lysanderit ja 3. lentueella Fokker C.X:t. Asemasodan aikana tiedusteltava alue ulottui änisen itärannan eteläpäästä 250 kilometriä pohjoiseen Uikujärvelle. Maaselän rintama oli kummallekin sotijalle toissijainen, mikä näkyi lentokalustossa. Kesään 1944 mennessä laivueen koneet oli käytännössä ajettu loppuun ja viimeisenä vaiheena 1. lentue sai varikolla seisseet I-153-sotasaaliskoneet. Ennen vihollisuuksien päättymistä laivue ehti vielä saada puoli tusinaa Myrskyjä, mutta ne eivät ehtineet mukaan sotalennoille. Lisäksi käsitellään heti talvisodan jälkeen lakkautettu Lentolaivue 10, joka oli ainoa syöksypommitukseen erikoistunut yksikkö. Sen kalustona oli Fokker C.X -koneet, joilla onnistuneesti hyökättiin muutamia pistemaaleja vastaan. Sotapäiväkirjanomaista esitystä on täydennetty muun muassa laivueen tehtävien määrittelyllä ja kaikki laivueen huomattavat ilmasotatapahtumat on kuvattu. Osaa niistä on elävöitetty ohjaajien ilmataistelukertomuksilla, suoritusilmoituksilla ja muista virallisista asiakirjoista poimituilla otteilla. Ensimmäistä kertaa julkaistaan laivueen kokoonpano koneen ja lentäjien tarkkuudella. Tämä tehdään kunkin luvun tai suurempien muutosten alussa. Liiteosa on laaja sisältäen paljon uutta tietoa: komentajat ja päälliköt, lentäjäluettelon palvelusaikoineen, koneluettelon palvelusaikoineen, tukikohtaluettelon, konevahvuustilaston, sotalentotilastot, ilmavoittoluettelon ja kone- sekä henkilömenetykset.
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.