From weapons of mass destruction to Snowden and beyond : Development of intelligence-media relationship in Britain

Tuotetiedot

Tutkimus tarkasteli tiedustelutietojen ja julkisuuden kehittyvää dynamiikkaa tutkimalla kahta tapausta: Irakin sodan valmistelut vuonna 2003 ja Edward Snowdenin paljastukset vuosina 2013–2014.

Tiedusteluasiat ovat vähitellen tulleet julkisemmiksi, mutta paradoksaalisesti tiedusteluyhteisöt ovat pyrkineet säilyttämään salaisen luonteensa. Tiedon ja julkisuuden risteyskohdasta on tullut keskeinen tutkimuskohde yleisen toimialaa koskevan tietoisuuden lisääntyessä ja median roolin kehittyessä käsitysten muokkaajana.

Tutkimus perustui kahdelle keskeiselle oletukselle. Ensinnäkin se esitti, että Irakin sodan tiedustelunäkökohtia koskeva raportointi loi pohjan kriittisemmälle tarkastelulle myöhemmin, kuten Snowdenin tapauksessa. Toinen oletus oli, että tietyt tiedotusvälineiden segmentit hahmottivat hallitsemattomat tiedustelupalvelut uhkaksi liberaalille yhteiskunnalle Kööpenhaminan koulukunnan turvallisuuden teorian mukaisesti.

Diskurssianalyysiin keskittynyt tutkimus tarkasteli brittiläisten sanomalehtien – The Guardianin, The Independentin, The Timesin ja The Telegraphin – raportointia. Lehdet oli valittu niiden monipuolisen poliittisen suuntauksen ja laajan kattavuuden vuoksi. Tutkimuksessa käytettiin uutta nelivaiheista kansallisten tiedusteludiskurssien laadullista tutkimusrakennetta (Qualitative Analysis of National Intelligence-related Discourses, QANID), joka kattoi yhteiskunnallisen taustan, keskustelun sisällön ja lähestymistavat, diskurssit tiedustelusyklin kontekstissa sekä mahdolliset vaikutukset turvallisuusympäristöön turvallistamisteorian kautta.

1900–luvulla tapahtui muutos asenteissa “salaiseen valtioon”, mikä johti laajempaan kulttuuriseen muutokseen. Tiedustelun merkitys ei vähentynytkään kylmän sodan jälkeen; sen sijaan vuorovaikutus toimialan sekä median ja toimialaa koskeva raportointi syvenivät. Irakin sodan valmistelut ja Snowdenin paljastukset heijastelivat tätä muutosta, osoittaen kasvavaa avoimuutta ja salaisuuksien purkamista, mikä edisti myös tiedustelututkimusten kehitystä.

Irakin sodan tapauksen raportointi keskittyi tarkastelemaan pääasiassa tiedustelutietojen ja päätöksenteon välistä yhteyttä. Sitä vastoin Snowdenin tapaus keskittyi enemmän tiedustelutietojen keräämisen ongelmallisuuteen. Eroista huolimatta molemmat tapaukset korostivat tiedustelutietojen keskeistä roolia päätöksenteossa ja kansallisessa turvallisuudessa. Odotusten vastaisesti aineiston analyysi ei täysin tukenut turvallistamisteorian soveltamista tiedotusvälineiden raportointiin. Vaikka kriittisiä elementtejä oli läsnä, ne ilmenivät hienovaraisilla tavoilla poiketen teorian odottamista eksplisiittisistä sisällöistä ja tavoitteista. Tiedotusvälineiden vivahteikkaat erot osoittivat kuitenkin erilaisia viitekehyksiä raportoinnille sekä lähestymistapoja ja näkökulmia tiedustelutoimialan toimintaan tapausten yhteydessä.

Tutkimuksen keskeinen havainto oli median valmiuden keskustella tiedustelukysymyksistä kehittyminen ajan myötä. 1900-luvun lopun kehitys merkitsi tämän muutoksen alkua, joka huipentui laajempiin ja syvällisempiin julkisiin keskusteluihin Irakin ja Snowdenin tapausten aikana. Tutkimus osoitti, että mediavetoinen julkinen keskustelu iv vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi muutoksiin valvontamekanismeissa ja tiedusteluyhteisöjen vastuullisuuteen. Ainakin niiltä osin, kun on julkisesti mahdollista päätellä.