Tuotetiedot
Tutkimuksen lähtökohtana on tutkijan henkilökohtainen kokemus Kristian Smedsin ja Houkka Bros.-ryhmän teatteriesitysten vastaamisesta katsojan kahteen erilaiseen tarpeeseen, nukketeatterilliseen ja spirituaalis-yhteisölliseen. Katsojanäkökulmaan keskittyvä tutkimus vastaa tästä havainnosta johdettuihin tutkimuskysymyksiin siitä, miten esine elollistuu, ja miten tämä elollistuminen liittyy pyhän kokemukseen. Näyttämöanimaation käsitettä käyttäen esineen elollistamista laajennetaan perinteisen nukke- ja esinemanipulaation ulkopuolelle. Tutkimuksessa tarkastellaan rooleissa esiintyviä esineitä kymmenessä Kristian Smedsin omassa ja kahdessa Houkka Bros. -ryhmän yhteisohjauksessa vuosina 1998-2011. Aineisto koostuu esitystallenteista ja autoetnografisesti tuotetusta katsojakokemuksen tiheästä kuvauksesta, joita tarkastellaan kielitieteen, estetiikan ja uskonnonfilosofian näkökulmista. Työn teoreettinen viitekehys on pragmaattis-fenomenologinen. Tuloksena esitetään, että roolin näyttämöhahmo on figuuri, johon liittyy havaittava tai potentiaalinen muutos merkkinä sen elollistumisesta eli toimimisesta elollisen roolissa. Muutos aiheutetaan animoinnilla, josta voidaan erottaa kolme kategoriaa: moodi, lokaatio ja aspekti. Animoinnin keinon (moodin) sijainti eli lokaatio voi olla figuurissa itsessään tai sen ympäristössä siihen liittyen. Aspekti viittaa joko havaittavaan animointiin tässä ja nyt, ainoastaan animoinnin tuloksen havaitsemiseen (muutosprosessin sijaan), tai muutokseen potentiaalisena tulevaisuuden tapahtumisena. Esineen elollistuminen katsoja-kokijalle pyhän kokemuksena hahmottuu tässä tutkimuksessa liittyneenä aikaan ja valtaan. Esinefiguurin ilmaisevuus näyttäytyy prosessina, jossa animoinnin moodi, lokaatio ja aspekti vaikuttavat niin katsojan havainto- ja tunnekokemukseen esineestä näyttämöhahmona kuin hänen tunteeseensa omasta osallisuudestaan tapahtumisessa. Pyhä ilmaistuu tämän tutkimuksen valossa juuri elollistumistapahtuman tulkintana, ei esineen annettuna, staattisena ominaisuutena. Tällainen tulkinta näyttäisi edellyttävän ihmisesiintyjiltä pidättäytymistä manipulaatiosta niin esineiden kuin katsojien suhteen. Esityksen etiikka nousee paitsi ihmisesiintyjien asenteesta itseään kohtaan, myös heidän asenteestaan esine-esiintyjiä ja katsojia kohtaan, mitä voidaan luonnehtia toiseuden hyväksymiseksi. Vastavuoroisesti katsojallakin on mahdollisuus haurastua, lupa olla myös heikko toimija, ja samalla olla silti aktiivisesti vastuullinen oman kokemuksensa rakentumisesta sekä asenteestaan esine- ja ihmisesiintyjiä kohtaan. Tutkimus haastaa yleisen käsityksen, että esineen tai nuken elollistaminen vaatii sen liikuttelua. Esineiden tarkastelu näyttämöanimaation viitekehyksessä ja täten niiden näkeminen elollistettuina näyttämöhahmoina, ei siis tarpeistona, valottaa elämänilmaisujen monipuolisuutta sekä Kristian Smedsin ja Houkka Bros. -ryhmän esitysten mahdollisuuksia katsoja-kokijan rajatietoisuutta herättelevänä teatterimuotona. Animoinnin moodit eri aspekteineen mahdollistavat esineen elollistamisen muillekin kuin nukketeatterin ammattilaisille: tutkimuksen tarjoamaa tietoa voidaan soveltaa ja kehittää käytännön työvälineiksi myös niille, jotka jo käyttävät tai olisivat kiinnostuneita käyttämään nukke- tai esineilmaisua omassa työssään esimerkiksi sosiaali- ja terveysaloilla. Näyttämöanimaatiollinen orientaatio tuo esineen elollistamisen niidenkin ihmisten ulottuville, jotka eivät – syystä tai toisesta – tähtää klassisen nukketeatterin virtuoottiseen nukenkäsittelyyn.
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.