900-luvun tienoilla kirjoitettu Puhtauden veljien episteelit lienee arvoituksellisin teos keskiajan arabialaisen filosofian historiassa. Kirjoittajat nimittivät itseään Puhtauden veljiksi, mutta heidän identiteettinsä ja teoksen ajoitus ovat edelleen kiisteltyjä. Kyseessä on 52 kirjoituksesta koostuva filosofinen ensyklopedia, joka kattaa ajan filosofiset tieteet luonnontieteiden ja metafysiikan kautta etiikkaan ja poliittiseen filosofiaan.
Kirjoituksissa käytetään laajasti allegorisia tarinoita, joista tunnetuin on eläinoppia käsittelevään 22. episteeliin sijoittuva Eläinten oikeudenkäynti. Tarina sijoittuu viisaan kuninkaan hallitsemalle saarelle. Saaren eläimet haastavat ihmiset oikeuteen näiden eläimiin kohdistaman sorron takia. Ihmisten ja eri eläinlajien edustajat esittävät vuorotellen niin filosofisia kuin uskonnollisiakin perusteluja, joilla he pyrkivät todistamaan tai kumoamaan ihmisen oikeuden hallita muita eläinlajeja.
Eläinten oikeudenkäynti on ajaton ja kiehtova kertomus, joka on käännetty useille eurooppalaisille kielille, muttei aiemmin suomeksi. Se on myös teemoiltaan ajankohtainen, erityisesti viimeaikaisen eläinten oikeuksia käsittelevän keskustelun näkökulmasta.
