Avaimia huomiseen? : aikuisopettajien käsityksiä ilmiöstä opettajuus ja teknologia

Tuotetiedot

Tutkimukseni tavoite oli tuottaa pieni pala tietoa aikuisopettajien todellisuudesta yhteiskunnan, koulutusorganisaation, opettajankoulutuksen, opettajayhteisöjen ja yksittäisen aikuisopettajan hyödynnettäväksi. Halusin tutkia, miten aikuisopettajat käsittävät kollektiivisesti tiettynä hetkenä ilmiön opettajuus ja teknologia, ja muodostaa käsityksistä kollektiivisen kuvan, tietää, mikä aikuisopettajille oli tärkeää ja nostaa keskusteluun aikuisopettajien käsitykset kontekstin ja tutkimuksen löydöksissä ilmenevien teoreettisten kytkösten kanssa. Mukailin lähestymistapana perinteistä fenomenografiaa (Marton 1981) ja sen yhtä suuntausta, jossa ollaan kiinnostuneita siitä, miten yksilöt käsittävät tietyn ilmiön (Uljens 1989, 9). Tutkimusaineistoni koostui kymmenen aikuisopettajan haastatteluaineistosta ja heidän kirjoittamistaan teksteistä. Kaikkiaan aineisto sisälsi 301 sivua tekstiä, josta ilmeni 1 442 opettajuutta ja teknologiaa erikseen tai yhdessä koskevaa lausetta tai lausekokonaisuutta ja lopulta 380 lausetta tai lausekokonaisuutta tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä opettajuus ja teknologia, jossa opettajuus ja teknologia yhdistyivät aikuisopettajan käsityksissä. Tutkimukseni löydöksenä ilmiöstä opettajuus ja teknologia muodostui kollektiivinen tulosavaruus, joka sisältää kuusi kategoriaa: osaaminen, yhteistyö, konteksti, opettajan ominaisuudet, kehittyminen/kehittäminen ja tulevaisuus. Tutkimuksen löydöksistä ilmeni, että aikuisopettajat ovat avoimia uusille ratkaisuille ja tietoisia osaamisensa tasosta. He ovat aktiivisia ja rohkeita pohtimaan opettajuuttaan ja halukkaita ennakoimaan tulevaa. Aikuisopettajilla on myös vahva halu tarjota opiskelijoilleen työelämän vaatimusten mukaiset, ajantasaiset teknologiset puitteet. Ajantasaisen teknologian hyödyntämistä ja sen käytön osaamista rajoittavat organisaatioiden aikaresurssien, fyysisten ja taloudellisten resurssien niukkuus. Samoin koulutusorganisaatioiden linjauksilla tai linjauksettomuudella on omat vaikutuksensa teknologian ja sen sovellusten käyttöön. Tutkimuksen löydöksistä ilmeni myös, että hankittavista laitteista ei keskustella etukäteen aikuisopettajien kanssa, mikä aiheuttaa epätietoisuutta. Koulutusorganisaatioiden toiminnassa ilmeni selvä ristiriita: a) osalla on ajantasainen teknologia ja sen sovellukset käytössään, osalla ei, b) osalla on käytettävissä aikaresursseja, osalla ei, c) osassa kehittämistoimintaa tuetaan, osassa ei, d) osa tarjoaa etäyhteyksiä, osa ei, e) osalla on hyvät kouluttautumismahdollisuudet, osalla ei, f) osalla työhön perehdyttämisessä on ongelmia, osalla ei. Aikuisopettaja joutuu toimimaan miten itse parhaiten näkee. Teknologian hyödyntämisestä opetuksessa ei useinkaan yhteisesti puhuta, organisaation strategisista linjauksista ei keskustella eikä hankkeiden kehittämistyön tulokset leviä aikuisopettajien tietoisuuteen. Tiimipalavereissa ei yhteiseen pohdintaan ja kehittelyyn ole aikaa, vaan ne keskittyvät pakollisiin asioihin. Teknologian ja sen sovellusten hyödyntäminen opetuksessa tehdään usein pioneerityönä omalla ajalla. Kouluttautumisen tarve koskien teknologiaa ja sen hyödyntämistä opetuksessa nousee esiin tutkimuksen löydöksissä. Koulutukseen ei aina ole mahdollisuuksia, sillä koulutusorganisaatiolta puuttuu taloudellisia resursseja. Koulutukseen osallistumista rajoittaa myös se, että aikuisopettajien on usein järjestettävä opetuksensa jollakin tavalla koulutuksensa ajaksi. Aikuisopettaja on todennut, että ei voi olla enää oman alansa asiantuntija, sillä tuore tieto saavuttaa opiskelijat verkkojen kautta usein nopeammin kuin opettajan. Opettajuus onkin joutunut muun muassa tästä syystä selvitystilaan, ja aikuisopettajat toteavat, että oman itsensä takia tämä muutos on tiedostettava. Opiskelijoiden tieto- ja viestintäteknologian perustaidot eivät sen sijaan aina ole riittäviä, joskin onnistuneella ohjauksella on mahdollista saada vanhempikin opiskelija innostumaan asiasta, vaikka hänen ikäryhmänsä teknologian ja sen sovellusten käyttöön liittyisi stereotypioita. Tutkimuksen löydöksissä ilmeni aikuisopettajien tulevaisuuden kuva, joka sai sähköisen muodon. Fyysisten koulurakennusten katoamisen ja toimimisen verkon ja sosiaalisen median varassa nähtiin olevan tulevaisuutta. Tulevaisuudenkuvassa oli myös huoli suomen kielen katoamisesta, sillä kirjoitustapamme on jo verkkojen käytön yhteydessä muuttunut. Tulevaisuuden skenaarioon teknologialähtöisenä uskottiin, joskin osassa käsityksiä ilmeni, että verkko ei korvaa inhimillisiä kohtaamisia. Tutkimusaineistosta ilmeni kaksi kategorioihin kiinnittyvää teoreettista kytköstä: ammatillinen pääoma (Fullan & Hargreaves 2012; Hargreaves & Fullan 2012) ja opettajan tiedon malli (teknologinen pedagoginen sisältötieto, TPACK) (Mishra & Koehler 2006; Mishra & Koehler 2008; Koehler & Mishra 2009; Koehler 2015). Tulosavaruudesta ja teoreettisista kytköksistä syntyi aikuisopettajan ammatillisen pääoman mallinnus, jota voi hyödyntää esimerkiksi aikuisopettajan ammatillisen pääoman teoreettisessa edelleen kehittelyssä, peilauspintana yksilö- tai ryhmäitsearvioinneissa ja opettajankoulutuksessa.