Tuotetiedot
Turussa nähtiin höyrylaiva ensimmäisen kerran syksyllä 1821. Se oli ruotsalaisen insinöörin Samuel Owenin rakentama siipiratashöyrylaiva Stockholm. Viisitoista vuotta myöhemmin Turku sai oman höyrylaivan, ratashöyry Furst Menschikoffin, jonka puinen runko oli rakennettu Turussa, mutta jonka koneisto käytiin hakemassa Ruotsista. Furst Menschikoff oli Suomen ensimmäinen merellä kulkenut höyryalus. Toinen samankokoinen ratashöyry, Storfursten, saatiin Turkuun puoli vuotta myöhemmin. Näiden kahden ensimmäisen jälkeen on Turun vesillä liikkunut satoja höyryaluksia. Monenlaisia ja kaikenkokoisia. Isommista ja etenkin matkustajaliikenteessä kulkeneista aluksista tiedetään eniten ja niistä on kirjoitettu kosolti . Sen sijaan pienemmät, saaristo- ja etenkin paikallisliikenteessä kulkeneet höyrypurret ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
”Aurajoelta Airistolle ”-kirjan tavoitteena on yrittää korjata tätä unohdusta. Paikallisliikenteellä ymmärretään tässä laivaliikennettä kaupungin ja sen lähisaariston välillä. Se taas tarkoittaa ennen kaikkea Ruissaloa, Hirvensaloa ja Naantalia, mutta välillä tarkastelu ulottuu Kakskertaan, Kuusistoon, Paraisille ja vähän muuannekin. Toki myös tätä laajempi saaristoliikenne on mukana tarkastelussa.
Kirjassa mainitaan nimeltä noin 240 höyrylaivaa, joista valtaosa on saaristo- ja paikallisliikenteessä kulkeneita. Niiden vaiheet kerrotaan siinä laajuudessa kuin tietoja on onnistuttu löytämään. Turun lukuisat sanomalehdet muodostavat keskeisen tietolähteen, ja laivoja koskevia uutisia olikin niissä runsaasti. Monet laivauutisista ovat ainutlaatuisia ja siksi niistä onotettu paljon suoria lainauksia. Ne luovat aikalaistunnelmaa erityisestisuorasukaisuutensa ja kielensävärikkyyden ansiosta. Kronologisestietenevää kerrontaa täydennetään muutamilla ”tietolaatikoilla”. Kuvia, enimmäkseen laivoista, kirjassa on liki 100, osa lähes ”uudenkarheita”. Turussa on edelleen kulkukelpoinen höyrylaiva, museohinaaja Vetäjä V.
Juha S. (varmistettu kirjoittaja) –