Tuotetiedot
Tutkimus kuvailee, analysoi ja tulkitsee arkistotyön muuttumista ja työntekijöiden muutoskokemuksia. Keskeisinä teemoina ovat arkistomassojen kasvu, kokoelmien hallinnan tietoteknistyminen sekä asiantuntijuuden muutokset. Tutkimuksen tapausesimerkkinä on Suomen elokuva-arkisto ja erityisesti sen säilyttämistehtävät 1970-luvulta 2000-luvun alkuun ulottuvalla ajanjaksolla. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jossa tarkastellaan kohdetta historiallisesta näkökulmasta. Keskeinen aineisto muodostuu vuonna 2003 tehdyistä haastatteluista sekä kohdeorganisaation dokumentti- ja asiakirja-aineistoista. Lisäksi lähiprofessioiden (yleisarkistot, kirjastot ja museot) tutkimukset tarjoavat aineistoa, jota kautta ilmiöitä on mahdollista liittää yhtä tapausta laajempaan kulttuuriperintökontekstiin. Arkistoprofessiota nimenomaan arkistotyöntekijöiden kokemuksellisuuden kautta on tutkittu vähän. Tutkimus tuo uutta tietoa arkistotyön tietoteknistymisen alkuvaiheista, sopeutumisesta aineistomäärien kasvuun sekä arkistoprofession yleisistä muutoksista ja toisaalta työn pysyvistä ja hitaasti muuttuvista piirteistä sekä niihin liittyvistä kokemuksista. Tutkimusajanjakson aikana aineistomäärät kasvoivat ja vaikuttivat monin tavoin arkistotyön arkeen. Toisaalta resurssien kasvu, henkilökunnan lisääntyminen ja tiedonhallinnan kehittyminen lievensivät kokemusta voimakasta arkistomassojen kasvusta. Tutkimusaineisto tuo esille, ettei arkistoaineistojen kertyminen ollut suoraviivaista. Aineistomäärät kasvoivat, mutta toisaalta jotkut aineistoryhmät vähenivät ja jotkut aineistot alkoivat muuttua digitaalisiksi. Uusien formaattien työprosessien keskeneräisyys aiheutti aluksi aineistojen käsittelyssä hallitsemattomuuden tunnetta. Työprosessien keskeneräisyyden ohella tutkimusaineistot paljastavat digitaalisten aineistojen epäkonkreettisuuden ja proaktiivisten arkistointitapojen kehittämisen tarpeen. Näiden lisäksi arkistomassateemassa nousi tutkimustulokseksi perinteistä arvonmääritystä laajempi priorisointiajattelu. Hankintavaiheen arvonmäärityspäätösten ja jälkikäteen tapahtuvan seulonnan lisäksi arkistotyössä on erilaisia tapoja säädellä työn järjestystä. Työjärjestyspäätöksillä on suoria vaikutuksia aineistojen säilymiseen. Tietoteknistymisteemassa tutkimuksen aikaperspektiivi tuo näkyviin pitkän siirtymisvaiheen muistinvaraisista ja manuaalisista tiedonhallintatavoista teknisiin tietojärjestelmiin. Aikanaan muistinvaraista tiedonhallintaa pidettiin arvostettuna ammattilaisuutena. Kokoelmien kasvu johti kuitenkin ensin manuaalisten ja myöhemmin teknisten tiedonhallintamenetelmien kehittämiseen. Tietoteknistymisen alkuvaiheessa manuaalisissa ja tietoteknisissä järjestelmissä oli tyypillistä samankaltaisuus ja rinnakkaisuus. Myöhemmin manuaaliset järjestelmät jäivät varajärjestelmiksi tai työprosesseja avustaviksi järjestelmiksi. Kun tekniset tietojärjestelmät kehittyivät aidosti palvelemaan kokoelmienhallintaa, manuaalisista menetelmistä luovuttiin vähitellen. Tutkimusaineisto ei tuonut esille voimakasta muutosvastarintaa tietoteknistymistä kohtaan, vaan monisyisemmän prosessin, jossa sopeutuminen liittyy luottamuksen syntymiseen. Tietojärjestelmää kohtaan tunnetulla epäilyllä on myös hyödyllinen puolensa, sillä työntekijöiden tavoitteena on taata tehdyn työn säilyminen. Järjestelmältä odotetaan näyttöä toimivuudesta ja tiedon säilymisestä, jonka jälkeen epäily poistuu ja luottamus astuu tilalle. Luottamuksen lisäksi tietojärjestelmien tuloon liittyi tietynlainen sopeutumisen pakko väistämättömän muutoksen edessä. Samanlainen puhe väistämättömästä muutoksesta toistui digitalisoitumisen yhteydessä. Tutkimus paljastaa teknisiin uudistuksiin sopeutumisessa syklistä toistuvuutta. Uutuuden, epävarmuuden, sopeutumisen ja arkipäiväistymisen spiraali jatkuu uusien teknisten sovellusten kohdalla hieman muunnellen. Asiantuntijuus- ja professioteemassa keskeiseksi nousivat työn erikoistuminen ja ammattimaistuminen. Kasvavat aineistomäärät ohjasivat työntekijöitä keskittymään tiettyihin aineistoryhmiin ja samalla henkilökuntamäärän kasvu mahdollisti erikoistuneet vastuuhenkilöt eri kokoelmanosille. Erikoistumisen myötä ammattimainen tietämys omasta vastuualueesta lisääntyi. Työntekijätason omista määrityksistä löytyi kolme keskeistä asiantuntijuutta määrittävää kokonaisuutta: 1) Työntekijän ominaisuudet, taidot, työkokemus ja itseluottamus, 2) Työn itsenäisyys ja 3) Ammattikieli, kommunikointi ja kollegiaalinen yhteistyö. Aineisto paljastaa, että asiantuntijuuden kehittyminen vaatii aikaa muuttuakseen sisäistetyksi tietämykseksi omasta työstä ja työyhteisöstä. Tutkimus analysoi muutoskokemuksia eri työntekijäsukupolvien kautta. Tulosten mukaan 1970- ja 1980-luvuilla arkistossa työnsä aloittaneet muodostivat useissa kohdin yhtenäisen ryhmän ja erot tulivat selvemmin esille 1990-luvulla aloittaneisiin. 1970- ja 1980-luvuilla työntekijät olivat vielä henkilökohtaisesti kokeneet manuaalisen ja muistinvaraisen työskentelyn ennen teknisiä tietojärjestelmiä sekä ajan ennen suuria aineistomassoja. Lisäksi heillä oli omakohtaisia kokemuksia ajoista, jolloin aineistomassojen kasvu oli vilkkainta. 1990-luvulla tulleet aloittivat työskentelyn suoraan tietojärjestelmillä valmiiden aineistomassojen parissa. Aineistoanalyysi kertoo, että ilman omaa arkistomassakokemusta voidaan helpommin kritisoida aiemmin tehtyjä päätöksiä. Myös aiempien tietojärjestelmäversioiden kritisointi oli myöhemmin aloittaneilla avoimempaa. Tutkimus on nostanut esille työntekijöiden monipuoliset sopeutumisstrategiat. Aktiiviset, passiiviset, positiiviset ja negatiiviset sopeutumismenetelmät vaihtelevat ja niitä käytetään monipuolisesti ja tilannekohtaisesti. Tutkimus osoittaa, että sinänsä nopeasta tietoteknistymisestä ja digitalisoitumisesta huolimatta sopeutumisprosessiin on ollut hyvin aikaa. Aineisto ei vahvista käsitystä kaiken nopeasti muuttaneesta kumouksesta, vaan kertoo kehityksestä jossa on ollut tilaa sopeutumiselle. Yksilöllisten selviytymisstrategioitten lisäksi työpaikan yhteisellä traditiolla, omiin kokemuksiin limittyvillä yhteisillä kertomuksilla on merkitystä ammatillisissa sopeutumisprosesseissa.
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.