Tuotetiedot
Sitoutumattomien sanomalehtien yhteiskunnallinen vaikuttaminen pääkirjoitussivuilla näyttää ontuvan asioissa, jotka liittyvät yhteiskuntapolitiikan suuriin linjoihin ja julkishallinnon rakenteellisiin uudistuksiin. Tavoitekeskustelua vältellään eikä päättäjien näkemyksiä haasteta keskeneräisissä ja vaikeasti hahmotettavissa kysymyksissä. Lehtien katse kohdistuukin yksittäisiin asioihin, joissa päättäjiä kehotetaan ryhtymään toimenpiteisiin. Toisaalta jo tehtyä päätöstä voidaan tukea tai arvostella sen pohjalta, kuinka johdonmukaisena lehti näkee sen olevan suhteessa aiempiin ratkaisuihin tai lehden arvomaailmaan. Tällaisia tulkintoja on Arja Lerssi-Lahdenveden väitöstutkimuksessa, jossa selvitettiin kahdeksan sitoutumattoman sanomalehden mielipidevaikuttamista pääkirjoitussivulla huhtikuussa 2011. Hallitusneuvotteluasioissa painottuivat spekulaatiot hallituskokoonpanoista ja poliittisista asetelmista. Poliittisen pelin kuvaaminen ja hallitusneuvotteluiden problematisointi syrjäyttivätkin pohdinnat siitä, millaista yhteiskuntapolitiikkaa eri hallitusvaihtoehdoilta voidaan odottaa tai millaisia yhteiskunnallisia tavoitteita hallitusohjelmassa tulisi olla. Hallitusohjelmakeskustelu hajosi ”palapelivaikuttamiseksi”, sillä useimmiten ehdotukset koskivat yksittäisiä asioita. Kaksi pääteemaa kuitenkin tunnistettiin eli kilpailukyky ja hyvinvointiyhteiskunta eli katse suuntautui yrityksiin ja rahamarkkinoihin sekä vähäosaisiin ja nuoriin, joiden asemaa haluttiin kohentaa. Suuren keskiluokan asioille ei löytynyt puolestapuhujia. Taka-alalle jäivät myös julkishallinnon edessä olevat uudistukset. – Pääkirjoitussivut eivät näyttäneet toimivan näin lähellä vaaleja päättäjien keskustelukumppanina tai kriitikkona, sillä ne eivät tohtineet haastaa vallitsevia näkemyksiä yhteiskunnan kehittämisen suurista linjoista. Teemathan olivat laajoja ja niistä puuttuivat sellaiset valmiiksi pohditut ratkaisuvaihtoehdot, joihin julkinen sana olisi voinut mielipiteissään tukeutua, Arja Lerssi-Lahdenvesi toteaa. Vaiettuja aiheita olivat tutkimusajankohtana ulko- ja turvallisuuspolitiikan yleiset ongelma-asettelut ja linjaukset. Sen sijaan lehdet toimivat ”ulkopolitiikan vahtikoirina” eli ne valvoivat ulkopolitiikan johdonmukaisuutta suhteessa aiempiin ratkaisuihin. Tähän antoi syyn Suomen päätös olla osallistumatta Libyan lentokiellon valvontaan, mitä arvosteltiin laajasti. Huolta kannettiin Suomen kansainvälisestä maineesta ja vaikutusvallan kapenemisesta, jos Suomi ei pääse enää istumaan oikeisiin pöytiin. Lehdet näyttivät olevan sitoutuneita EU:hun ja muuhun läntiseen maailmaan, mutta myös omaan levikkialueeseensa. Mielipiteiden perusteluissa heijastui vallitseva yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka oli negatiivisväritteinen ja ongelmia korostava. Lehdet näyttivät lisäävän kansalaisten kriisitietoisuutta ja muokkaavan yleistä ilmapiiriä vastaanottavaisemmaksi palveluiden ja sosiaalietujen odotettavissa oleville heikennyksille. Vieraskirjoittajien taustan pohjalta hahmotettiin kolme vaikuttajaprofiilia. Instituutiovaikuttajilla vieraiden profiili pohjautui kirjoittajan taustayhteisön arvostettuun yhteiskunnalliseen asemaan ja kirjoittajan rooliin yhteisössään. Moniäänisten vaikuttajien vahvuutena oli äänten moninaisuus, sillä pääkirjoitussivulla julkaistiin myös tavallisten kansalaisten kirjoituksia sekä tekstiviestejä. Asiantuntijavaikuttajilla lähtökohtana oli ansaittu asiantuntijuus jollakin osa-alueella. Arja Lerssi-Lahdenveden tutkimusaineisto koostui Aamulehden, Helsingin Sanomien, Ilkan, Kalevan, Karjalaisen, Keskisuomalaisen, Lapin Kansan ja Turun Sanomien pääkirjoitussivujen aineistosta 1.4.–1.5.2011.
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.