Aika-, yksilö- ja yhteiskuntakäsitykset suomalaisessa tulevaisuuspolitiikassa

Tuotetiedot

Suomen tulevaisuutta on viime vuosikymmeninä pohdittu tiiviisti erilaisissa kokoonpanoissa. On etsitty yhteisiä visioita ja luotu strategioita, joilla Suomi ja suomalainen yhteiskunta menestyisivät. Anu Kettusen väitöstutkimus tarkastelee tätä suomalaista kansallisen tason ennakointitoimintaa vuosina 1993-2010 poliittisen toiminnan näkökulmasta. Väittelijä lähestyy ennakoinnin poliittisuutta sitä käsittelevän puheen, aikakäsitteiden käytön sekä yksilö- ja yhteiskuntakäsitysten kautta. Tutkimusaineisto koostuu keskeisistä kansallisten ennakointihankkeiden julkaisuista. Se sisältää muun muassa valtioneuvoston tulevaisuusselontekoja, tulevaisuusvaliokunnan mietintöjä, Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran ja ajatushautomo Demos Helsingin julkaisuja. Anu Kettunen tutki, kenen toiminnan ja päätöksenteon kohteeksi tulevaisuus kansallisissa ennakointihankkeissa jäsennetään ja avaavatko hankkeet tulevaisuuden julkisen keskustelun ja päätöksenteon kohteeksi. Tutkimus osoitti, että kansalliset ennakointihankkeet rajaavat Suomen tulevaisuuden suunnan valinnan yhteiskunnallisen eliitin ja asiantuntijoiden toimialaksi. Tulevaisuus ei avaudu laajalle keskustelulle ja toiminnalle vaan pikemminkin se epäpolitisoituu monella tasolla. Epäpolitisoitumisen aiheuttaa ajattelutapa, jota näyttää luonnehtivan epäluottamus tavallisten ihmisten näkemyksiin ja kykyihin toimia yhteiskunnassa ja politiikassa. Kansalaisia ei näin ollen nähdä Suomen tulevaisuuden suunnasta käytävän keskustelun ja päätöksenteon keskeisenä osapuolena. Tulevaisuuden epäpolitisoitumista ilmentää myös ennakointihankkeiden esitystapojen vaihtoehdottomuus ja tavat käsitellä tulevaisuutta poliittisen toiminnan kannalta usein suljettuna toimintatilana. Keskusteluissa tulevaisuus konstruoidaan useille erilaisille toimijoille avoimeksi poliittisen toiminnan tilaksi vain taloudellisten laskusuhdanteiden konteksteissa 1990-luvun alussa ja jälleen 2000-luvun lopussa. Poliittisen toiminnan mahdollisuuksien näkökulmasta tulevaisuus on useammin suljettu kuin avoin toiminnalle ja tulkinnoille. Kuva epäpolitisoitumisesta ei ole kuitenkaan aivan yhtenäinen. Esimerkiksi filosofi Pekka Himanen, ajatushautomo Demos Helsinki ja Sitra avaavat uusia näkökulmia keskusteluun ja politisoivat tulevaisuutta jollakin ulottuvuudella. Kuitenkaan nämäkään toimijat eivät avaa tulevaisuutta kansalaisten keskustelulle ja poliittiselle toiminnalle. Väittelijä esittää, että julkiseen keskusteluun tuotaisiin useiden eri toimijoiden esityksiä erilaisista vaihtoehdoista ja unohdettaisiin esitykset siitä, että valittavana on vain joko hyvä tai huono tulevaisuus. Tulevaisuuden ennakointia tulisi kehittää kansalaislähtöisemmäksi ja demokraattisemmaksi tarjoamalla kansalaisille aitoja mahdollisuuksia osallistua keskusteluun Suomen tulevaisuudesta ja määritellä tulevaisuudesta käytävän keskustelun kysymyksenasetteluja.