Tuotetiedot
1980-luvun alun pitkä merenkulkulakko oli viimeinen pisara. Suomalainen rahtimerenkulku ei enää kyennyt selviytymään miehityskustannusten nousuista. Suomen lipun alla purjehtivien rahtilaivojen määrä väheni katastrofaalisella vauhdilla, ja suomalaisen pientonniston loppu oli jo lähellä. Monet pienet varustamot olivat jo joutuneet luovuttamaan, kun laivanvarustajat Alpo Mikkola, Hans Langh, Bror Husell, Kaj Engblom ja Leif Lindroos päättivät tehdä jotain asialle.
Heidän ratkaisunsa oli yhtä radikaali kuin tehokaskin ja loi pohjan ainutlaatuiselle yhteisymmärrykselle työnantajien, työntekijöiden ja valtiovallan välillä. Kustannuksia alennettiin pientonnistolle räätälöidyllä työehtosopimuksella, ja pientonnistovarustamot organisoituivat omaksi järjestöksi. Pientonnistosopimuksesta tuli lopulta esikuva lähes kaikille suomalaisten rahtilaivojen työehtosopimuksille.
Pientonnistosopimus ja valtion edullinen korkotuki 1980-luvun lopulla loivat kotimaisille varustamoille täysin uusia mahdollisuuksia tilata pientonnistoluokan aluksia. Uudisrakennukset saivat Suomen lipun, ja vientiteollisuus työllisti ne pitkäaikaisilla sopimuksilla. Tämä yhteistyö tarkoitti, että suomalaisella teollisuudella oli käytössään huippumoderneja rahtialuksia, joiden suunnittelussa se usein itse oli ollut mukana. Suomen ja Ahvenanmaan pientonnisto koki ennennäkemättömän kukoistuksen aikakauden.
