Tuotetiedot
Millaista oli olla samanaikaisesti yksinhuoltajaäiti ja miesvaltaisella alalla uraa luova liikenainen 1970-luvun Suomessa? Millaista oli etätyöskentely yrittäjänä aikana, jolloin koko termiä ei vielä ollut edes olemassa? Miksi ihmeessä menestyvä nainen jättää yhden uran ja siirtyy puhtaasta uteliaisuudesta sujuvasti kokonaan toisenlaisiin tehtäviin? Leena Jokimaa kertoo omaelämäkerrallisessa teoksessaan Huimapään mustelmat, miten omasta pojasta ja työnteosta tuli hänen elämänsä kulmakivet. Sinä päivänä, jona kauan kaivattu lapsi sai nimensä, lapsen isä ajeli uuden rakkaansa luo. Leena ei antanut periksi, vaan hoiti lapsensa ja oman toimeentulonsa kunnioitettavalla ahkeruudella ja rohkeudella. Poika kasvaa ja Leena paiskii töitä. Hän myy tietokoneita yhtenä ensimmäisistä naisista Suomessa ja menestyy työssään. Kun tämä työ on nähty, Leenasta tulee mainosalan ammattilainen ja hieman myöhemmin yrittäjä. Yrittäjänä hän on toiminut jo lähes 40 vuoden ajan. Intensiivisimmän työuran päätyttyä pääkaupunkiseudulla elänyt Leena Jokimaa muutti Kuopioon. Siellä hän on keskittynyt kirjoittamiseen, ”tavanomaisesta poikkeavien askelkuvioidensa” kuvaamiseen rikkaalla suomen kielellä. Leena Jokimaa kuuluu suuriin ikäluokkiin. Helsingin tyttölukion jälkeen hän hankki kaupallisen koulutuksen ja ansaitsi leipänsä liike-elämän sanatyöläisenä suurten kansainvälisten yritysten palveluksessa. Sana oli milloin puhuttua, milloin kirjoitettua monella kielellä toimintaa. Kiivaan työtahdin vastapainoksi Leena matkusti paljon jo työnsäkin puitteissa ja pitkillä lomamatkoilla usein myös poikansa oli rehtorin luvalla mukana. Työvuosien jälkeen Leena muutti Kuopioon, missä kaikki on kuin kämmenellä eli kävellenkin ehtii. Ilokseen poikansa tuli perässä pari vuotta myöhemmin.
Nimetön (varmistettu kirjoittaja) –