Inju mõisahoone sajandite pikkune ajalugu ja restaureerimine

Tuotetiedot

Rakvere lähistel iidsetest aegadest alates asustatud Inju küla mainiti dokumentides esimest korda 1241. aastal. Sinna ehitati mõis, saksa keeles Innis. Mõis ei kuulu Eesti suurimate ja kuulsaimate hulka, kuid on koos külaelanikega vapralt ja sama nime all vastu pidanud kogu Liivimaa ja Eesti mitmekesise ajaloo jooksul. Omanikena on nimetatud Kawerid, Payküllid, Mellinid, Borged … Mõisahärra Hermann von Krause ehitada lastud uus peahoone valmis 1894. aastal. Veerand sajan- dit hiljem Eesti mõisad riigistati ja kaunis kivist hoone koos pargiga muudeti lastekoduks. Parkano töölisperekonnas sündis 1968. aastal tarmukalt edasipürgiv poiss Jari-Vesa, kelle üks unistus ja seejärel juba eesmärk oli saada mõisahoone omanikuks. Selle eesmärgini jõudis med-dr Isokotamäki 2011. aastal – ta ostis Inju mõisa, kui lastekodu oli sealt välja kolinud. Nii uus pere- mees kui ka Eesti Muinsuskaitseamet soovisid taastada mõisahoone algse, uusrenessanssi stiilis hiilguse. Inju mõisast ja selle suuremahulistest, kümme aastat kestnud restaureerimise etappidest räägib ajalooliste allikate, arhitektide dokumentide ja omaniku päeviku põhjal teaduskirjanik Riitta Mäkinen. Teost täiendavad ajaloo- ja restaureerimishuviliste lugejate rõõmuks ja võib-olla ka kasuks paljud illustratsioonid. Alkuteos: Injun kartanolinnan vuosisatojen historia ja restaurointi. Ikiaikaisesti asuttu Injun kylä lähellä Rakvereä mainittiin ensi kerran asiakirjoissa vuonna 1241. Sinne rakentui kartano, saksaksi Innis. Se ei lukeudu Viron suurimpiin eikä kuuluisimpiin, mutta on kyläläisten kanssa sitkeästi ja samalla nimellä kestänyt läpi Liivinmaan ja Viron monivaiheisen historian. Omistajina mainitaan Kawerit, Payküllit, Mellinit, Borget… Kartanonherra Hermann von Krausen rakennuttama uusi päärakennus valmistui vuonna 1894. Neljännesvuosisata myöhemmin Viron kartanot kansallistettiin ja kaunis kivilinna puistoineen muutettiin lastenkodiksi. Parkanolaiseen työläisperheeseen syntyi vuonna 1968 tarmokkaasti eteenpäin tähyilevä Jari-Vesa -poika, jonka yksi haave, sitten tavoite, oli omistaa kartanolinna. Tämän tavoitteen lääket.lis. Isokotamäki toteutti vuonna 2011 ostamalla Injun, kun lastenkoti oli lähtenyt. Sekä uusi isäntä että Viron museovirasto halusivat palauttaa kartanolinnan alkuperäiseen, uusrenesanssityyliseen loistoonsa. Injun kartanon sekä sen suuritöisen, vuosikymmenen mittaisen restauroinnin vaiheet kertoo historiallisiin lähteisiin, arkkitehtien asiakirjoihin ja isännän päiväkirjaan pohjaten tietokirjailija Riitta Mäkinen. Teosta täydentää runsas kuvitus historiasta ja restauroinnista kiinnostuneiden lukijoiden iloksi, ehkä hyödyksikin. Kirjoittajan kotipaikkakunta: Lempäälä.