Kuolleisuus Helsingissä ja muualla Suomessa

Tuotetiedot

Alueellisiin ja väestöryhmien välisiin terveys- ja kuolleisuuseroihin on Suomessa kiinnitetty huomiota jo pitkään. Myös Helsingissä tavoite kaupunkilaisten hyvinvoinnin ja terveyden parantumisesta ja terveyserojen kaventumisesta on ollut yksi keskeisistä strategisista tavoitteista sekä kuluvalla että sitä edeltäneellä valtuustokaudella. Tavoitteeseen pyritään parantamalla erityisesti heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointia ja suhteellista asemaa. Terveyden ja hyvinvoinnin kehitystä voidaan tarkastella useista eri näkökulmista. Tässä tutkimuksessa väestöryhmien välisiä terveys- ja hyvinvointieroja on tarkasteltu kuolleisuuden ja elinajanodotteen näkökulmasta. Kuolleisuus ja elinajanodote ovat keskeisiä terveys- ja hyvinvointieroja kuvaavia mittareita, joihin kiteytyy tietoa niin väestön sosiodemografisista ominaisuuksista kuin elämäntavoistakin. Koulutus ja sosioekonominen asema ennustavat väestötasolla terveyskäyttäytymistä, joka puolestaan on yhteydessä kuolleisuudessa ja elinajanodotteessa havaittaviin eroihin. Käsillä olevassa tutkimuksessa tarkastellaan kuolleisuudessa ja elinajanodotteessa tapahtuneita muutoksia ja alueellisia eroja Helsingin ja muun maan välillä. Tutkimus pureutuu erojen taustalla vaikuttaviin syihin eritellen erityisesti kuolemansyissä havaittavia eroja ja niiden vaikutusta elinajanodotteeseen. Tulokset osoittavat, että vaikka suomalaisten terveydentila kokonaisuudessaan on monen mittarin mukaan kohentunut ja kuolleisuus pienentynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, terveyden ja kuolleisuuden taso ja elinajanodotteen pituus vaihtelevat edelleen voimakkaasti niin alueellisesti kuin sosioekonomisten ryhmien välillä. Helsingissä kuolleisuus on yhä suurempi ja elinajanodote lyhempi kuin koko maassa keskimäärin. Tulokset nostavat esiin niitä väestön osaryhmiä, joiden kohdalla terveysero muihin suomalaisiin verrattuna on suurin ja jotka selkeimmin hyötyisivät terveys- ja hyvinvointipalveluista. Tutkimuksen toteuttivat yhteystyössä Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija, VTT Netta Mäki ja Helsingin yliopiston väestötieteen professori Pekka Martikainen. Aineistona käytettiin Helsingin yliopiston Väestöntutkimuksen yksikölle hankittua Tilastokeskuksen väestörekistereistä poimittu kokonaisaineistoa suomalaisista vuosilta 1975–2010.